Eleonora (sivut 13-14)

Fantasiatarina jatkuu...

//Ilmeisesti on pakanallista opetella Idän kieltä. Huolimatta kaikesta, huomaan salaa hiipineeni katselemaan salattuja tekstejä. Ne ovat muistoja kodista...Opettelin lukemaan. Puolen vuoden ajanjakson päästä tein sen jo nopeammin kuin muut. Joka ilta kun luostari vaipui hiljaisuuteen avasin oveni säpistä. Opin kirjoittamaan nimeni, sitten kaikki aakkoset. Kasvava nälkä sisälläni sai minut kiehumaan ja motivoi eteenpäin. Sisaret eivät tiedä kaikkea, mutta mitä pahaa on oppimisessa? Ei kai kukaan voi koskaan oppia liikaa? Eleonora sommittelee sulkakynällä miettimäänsä tekstiä paperiin. Minkä kertoisin veljille ja minkä jättäisin pois? Tiedän, että he eivät ole vastanneet aiemminkaan, mutta en voi muuta kuin toivoa. Aloitanko tervehdyksellä? Hän miettii raapiessaan huntunsa päältä. Kirjoitan edistyksestäni ja siitä kuinka aluksi inhosin kirjoittamista. Inhosin sitä, että sain kepistä sormilleni. Kirjoittaminen on merkillistä, mutta se tuo paljon iloa. Kertoisinko, että olen oppinut kolme, sitten neljä kieltä? Tyttö raapustaa kirjaimia, sulkakynän heiluessa armottomasti ilmavirran mukana...Olen alkanut opetella myös numeroita. Huomasin, että en olekaan niin tyhmä kuin olin ajatellut. Mutta aika on joskus pitkä. Minusta tuntuu, että kohdallani se on pysähtynyt, eikä se johdu retriitistä. Sisaria sairastuu lähelläni ja he vierastavat minua. Eräs lähettiläänä ollut sisar sairastui hikitautiin. Muut sanovat, että hän oli täysin kunnossa ennen kuin vietti aikaansa kanssani. En oikeasti tehnyt mitään. Sudor Anglicukseksi kutsui tohtori tautia, mutta muut katsovat minua epäillen. Tunnen oloni yksinäiseksi. Enkö voi tulla takaisin teidän tykö? Minua hyljeksitään Armonlaaksossa. Mitä ikinä teenkin, joku muu ottaa siitä kiitoksen. Yritän olla ystävällinen, mutta onko loppuelämäni tällaista? Olen pyytänyt stipendiä päästä näkemään maailmaa. Saksassa on sääntökuntien jäsenille tarkoitettu konventtikoulu, jossa on oppilaana nunnia...Tiedän, että se on mahdottomuus noviisi kuin olen, mutta ettekö voisi puolestani kysyä siitä? Noviisin harjoitukset ennen koulutusta, ovat loppumaisillaan ja pääsen pian kokeilemaan, josko olisin valmis tulemaan kristuksen morsiameksi. Vetoan teihin veljet. Pelkään, että sieluni on vaarassa, jos en pääse pois tästä kammiosta. En halua olla itseni vanki, vaan auttaa ja tehdä hyviä asioita toisille. Toivon, että vastaatte minulle joskus. Olen niin kauan odottanut teiltä kirjettä.

Rakkain terveisin toverinne Noora

Esikristinusko oli kaikkoamassa ja pyhimykset unohtumassa. Pyhimysten rukoileminen oli ollut seurausta pakanallisuudesta, mutta sitten tuli muutoksen tuulet. Kaikki muuttui ankarampaan suuntaan. Rukousten, joiden ennen oli uskottu lieventävän jumalan rangaistusta olivatkin nyt muuttuneet sanahelinäksi. Piti alkaa konkreettisesti näyttämään puhtautta kärsimyksen kautta. Luostareita suljettiin. Ensimmäisinä sai lähteä mm; Raumalla toiminut luostarikoulu, jossa oli käynyt vieraita aina Saksasta saakka. Tiukentuneen kolehdin takia, ilmapiiri kaikkialla oli jyrkkä. Djäknin lahjoittama Naantalin luostari oli aiemmin kukoistanut. Sen tilukset lohivesineen olivat ulottuneet aina Kokemäelle saakka. Se oli sivistänyt naisia ensimmäisenä laitoksena Suomaassa, kuin nyt se vain alisti ja eristi. Keskiajan loppupuolella koko uskontopolitiikka muuttui. Se mahtoi olla järkytys hengenpalvelijoille ja moni sairastuikin ja kuoli. Kaikille ei vaan ollut varaa järjestää asianmukaista hautaseremoniaa, niin sisaret hautasivat toisiaan kellareihin. Maaperä, jossa he elivät saastui. Samaan aikaan uusia rakennuksia alettiin ahkerasti rakentaa naapuriin. Se oli pyhäinhäväistys. Henkilöt jotka olivat vannoneet valansa ja halusivat taivaspaikkansa, tekivät mitä vain jumalattomia asioita. Munkit ja nunnat askeettisilla kieltäytymisillään ja vapaaehtoisilla kärsimyksillään uskoivat tekojensa tallentuvan myös tavallisten ihmisten sielujen hyväksi. Mutta todelliset oppineet ruoskivat itsensä ja toisensa verille, venyttäen jäseniään köysillä, polttivat ihoaan ja lävistävät kehojaan jopa teräsesineillä. Nunnat eivät tietenkään myöntäneet mitään noin vulgaaria, mutta pahoja asioita tapahtui päivittäin myös naisten parissa. Birgittalaisluostarissa, Naantalissa oli kaikkein ankeinta. //

(Seuraa blogiani, jatkoa on tulossa :) )