Klassikkokirjat; Ihmemaa OZ ja Pikku Prinsessa (kirja-arvostelu)

Ilman aivoja ei voi ajatella.

Ilman sydäntä ei voi rakastaa tai tuntea.

Ilman rohkeutta ei voi elää sellaisena kuin on.

 

Näitä asioita pohtivat neljä kaverusta kulkiessaan kohti tuntematonta ja näihin sanoihin kiteytyy moni tarina.

On iloni ja kunniani esitellä teille kaksi otsikon mukaista kirjaa, jotka ovat lunastaneet paikkansa yhteiskunnassamme, ja jotka yhä merkittävästi vaikuttavat populaarikulttuurissa. Tässä ajaton Ihmemaa Oz sekä iki-ihana Pikku Prinsessa.

 

 "Pyörremyrsky kuljettaa Dorothyn ja Toto-koiran Ozin ihmemaahan. Siellä heidän seuraansa liittyvät aivoton Pelätin, sydämetön Peltimetsuri sekä pelokas Leijona. Yhdessä he lähtevät hakemaan apua salaperäiseltä Oz-velholta."

  Ihmemaa OZ ja Pikku Prinsessa ovat samanlaisia kertomuksia. Keskiössä tarinaa on köyhä lapsi, joka sattumusten kautta tempautuu mukaan monenlaiseen seikkailuun. Se on tarina siitä, miten maailma näyttäytyy jokaiselle meistä erinlaisena ja taikuus itsessään on tulkinnanvaraista. Ihmemaa Oz:n kirjoittaja L. Frank Baum, kuten Pikku Prinsessan kirjoittaja Frances Hodgson Burnett kirjoittivat omasta elämästään. Kaksi vastakohtaa; maallinen mammona ja kurjuus tulevat hyvin lähelle lukijaa.

Amerikkalainen kirjailija Lyman Frank Baum (New York 1856-1919) tunnetaan parhaiten teoksestaan Ihmemaa OZ ja sen jatko-osista, mutta Baum on tehnyt muitakin teoksia ja hän oli tunnettu lehtimies. L. Frank Baum varttui New Yorkin alueella Chittenangossa metodistiperheessä. Perheen isä oli yritysmoguli ja perhe oli erittäin varakas. Tästä huolimatta kirjailijan lapsuus oli vaikea. Lyman kärsi monista sairauksista joiden vuoksi joutui olemaan pitkiä aikoja sairasvuoteella. Ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta eristettynä Lyman koki yksinäisyyttä. Murrosikäisenä Baum lähetettiin kahdeksi vuodeksi militariseen sisäoppilaitokseen, mutta sydänperäisten rintakipujen takia opinnot jouduttiin keskeyttämään. Siinä missä muut nuoret juoksivat fyysisissä harrastuksissa, korvasi Lyman ne mielikuvituksella. Samoihin aikoihin hän innostui kirjoittamisesta niin paljon, että hänen varakas isänsä päätti ostaa painoprässilaitteet. L. Frank ryhtyi veljensä (Henry Harry Clay Baum) kanssa painaa omakustantaista lehteä ja tuottaa mainoksia paikallisille yrityksille. Innostunut nuori yrittäjä alkoi kasvattaa myös omia rotukanoja ja myydä ilotulitusraketteja. Vuonna 1882 Lyman Frank Baum meni naimisiin tunnetun aktivistin tyttären Maud Gagen kanssa. Samoihin aikoihin yrittäjä koitti toteuttaa pitkäaikaista haavetta myös paikallisessa teatterissa. Sopimus meni kuitenkin mönkään ja epäonnistuneena rahansa menettäneenä Baum meni töihin vaimonsa veljen yritykseen. Tästä sisuuntuneena hän alkoi kirjoittaa (The Suicide of Kiaros:ia), mikä epäsuorasti viittaa hänen uuteen rooliinsa vastaanottovirkailijana. Kirjan yllättävän menestyksen myötä Baum pääsi vaikuttamaan myös teatteripiireihin. Lymanin vanha isä oli lapsestaan ylpeä ja päätti rakennuttaa tälle oman teatterin. Kirjailijan elämässä tapahtui kuitenkin paljon ikäviä edesottamuksia, jonka vuoksi monet hankkeet kaatuivat. Näin kävi lopulta pienyritysmuodolle, teatterinäytelmille, näyttelemiselle kuten kävi lopulta omalle teatterillekin, mikä kirjaimellisesti paloi maan tasalle. Baum ei kuitenkaan antanut ikävyyksien lannistaa itseään, vaan pariskunta päätti aloittaa puhtaalta pöydältä Etelä-Dakotassa, jonne he perustivat pienen kaupan. Kirjailija ei ymmärtänyt mitään kirjanpidosta ja antoi liikaa asiakkaille vapauksia, jonka seurauksena yritys meni sekin lopulta nurin. Baum jatkoi kirjoittamista, toimittaen myös paikallislehteä. Pian hän sai tarjouksen Chicagosta sanomalehtireportterina, jonka perässä tuore perhe muutti jälleen. Näkyvyys oli saavutettu ja kirjailija pystyi keskittymään nyt siihen, mikä oli olennaista. OZ julkaistiin vuonna 1900 ja se sai heti valtavan menestyksen. Baum teki sopimuksen Los Angelesissa sijaitsevan elokuvayhtiön kanssa. Loppu tästä on historiaa. L. Frank Baumin töitä on nähty niin elokuvien, -sarjakuvien, televisiosarjojen kuin tietokonepelienkin muodossa.

 Lapsena tarinat esittäytyvät meille sadun hohtoisena. Aikuisena kirjoja lukee eri silmin. Ihmemaa OZ on tästä hyvä esimerkki. Kun luin sen nyt vuosien jälkeen, niin ymmärsin, että se on monivivahteinen kertomus opin kivisestä tiestä ja ihmisen elämänkaaresta. Mutta se voi olla muutakin. Toisille se kertoo vankeudesta ja siitä, miten yksilö voittaa elämänsä vastoinkäymiset.  Mielestäni kirjan paras kohtaus on yksinkertainen viittaus aurinkolaseihin. Smaragdikaupungista kertovassa luvussa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia, jotka avautuvat lukijoille eri tavalla. Smaragdikaupunkiin astelevan tulee laittaa päähänsä aurinkolasit, jotta ei sokeutuisi kaikesta kaupungin loistosta.               Tämä on viittaus vanhaan sananlaskuun; “Se mikä näyttää liian hyvältä ollakseen totta, ei sitä monesti ole”. Toinen mielenkiintoinen kohtaus löytyy hopeakenkien sovittamisesta, josta mieleen tulee varmasti jokaiselle Tuhkimo. Kengättömät jalat voivat symboloida mytologian mukaan sekä hyviä, että huonoja asioita riippuen asiayhteydestä. Kengättömyys yhdistetään maanläheisyyteen ja vapauteen. Paljailla jaloilla on kuitenkin toisenlainenkin merkitys. Kreikan tarustoa lainaten, paljaat jalat merkitsevät haavoittuvuutta. Vastustuskykyä säätelevä hermosto löytyy jalkapohjista. Tässä tapauksesssa, kengät jalassa marssiva Dorothy vastustaakin mörköjä. Suosittelen.

  

Toinen kirjailijoista Frances Eliza Hodgson Burnett (1849-1924) tunnetaan parhaiten kolmesta lastenkirjasta; Pikku Lordi (Little lord Fauntleroy 1885-1886), Pikku Prinsessa (A little Princess 1905) ja Salainen puutarha (The secret garden 1911). Frances syntyi Englannissa Manchesterissä varakkaaseen rautakauppiaan perheeseen. Perheessä oli neljä lasta ja viides tulossa, kun isä kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Perhe joutui taloudelliseen ahdinkoon, jonka vuoksi lapset lähetettiin isoäidilleen. Tuona aikana lapset oppivat jokainen omat selviytymiskeinonsa ja heistä Frances, turvautui kirjoihin ja kirjoittamiseen. Perheen äiti oli poissa pitkiä aikoja hoitaessaan perheen yritystä. Kun toimeentulo saatiin pelastettua, äiti palasi lastensa luokse nyt lähes tunnistamattomana täynnä kovuutta ja uurteita.  Perhe joutui luopumaan kodistaan ja muuttamaan sukulaisten nurkkiin. Frances ja hänen sisaruksensa pääsivät vähäksi aikaa opiskelemaan hienoon sisäoppilaitokseen koulumenestyksestä saaduilla stipendeillä ja tämä toi etäisyyttä kaikkeen ikävään. Frances on kuvannut kouluaikaa elämänsä onnellisimmaksi. Mielikuvituksellinen ja romanttinen nuori nautti tarinankerronnasta ja esitti itse myös tunnettuja hahmoja. Amerikan sisällisodan ja suoran viennin takia, yritykset kärsivät ja perhe joutui pian luopumaan kokonaan toimeentulostaan. Äiti myi yrityksen ja vaati lapsia osallistumaan perheen yhteisiin menoihin. Frances joutui luopumaan opiskelupaikastaan. Kohtalo puuttuisi peliin tämän jälkeen, äidin veljen tarjotessa töitä Amerikan Tennesseestä. Perhe ei jäänyt toimettomaksi, vaan omaisuus laitettiin myyntiin ja niillä katettiin liput uudelle mantereelle. Amerikassa eläminen ei ollut aluksi antoisaa. Sisällissodan loputtua enon yritys oli vaikeuksissa ja perhe joutui muuttamaan pikkuiseen tukkimökkiin. Ekonomian tasaannuttua perhe muutti parempaan taloon, jota Frances kutsui pelastukseksi ja Nooan arkiksi. Nuori ei voinut tehdä kovaa ruumiillista työtä, sillä hänellä oli lapsuuden hoittamattomista sairauksista johtuen paljon terveyshuolia. Niinpä hän teki mitä pystyi ja lopun aikaa hän kirjoitti. Lähellä asui Burnettin perhe, jonka pojasta Swanista, Frances sai ystävän. Frances aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen 17 vuoden iässä tavoitteenaan auttaa perhettään rahallisesti. Äiti ei tästä pitänyt, sillä hän oli käskenyt unohtaa haaveilun. Huomattuaan, että lapsi tienasi kirjoituksillaan, äiti oli valmis nielemään ylpeytensä. Frances kirjoitti aluksi Godey´s Lady´s Book lehteen, jonka jälkeen muut lehdet tarjosivat hänelle töitä. Vuonna 1870 Francesin äiti kuoli ja kaksi vuotta myöhemmin naapurin poika kosi. Tähän mennessä Frances oli saavuttanut näkyvyyttä kirjoituksillaan siinä määrin, että pystyi heittäytymään elämään ja rahoittamaan kirjoituksillaan myös puolisonsa lääketieteen jatko-opinnot. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa. Nuori perhe eli säästeliäästi, mutta maailman tilanteen johdosta he velkaantuivat ja joutuivat muuttamaan miehen vanhemmille. Frances halusi pitää ammattinsa erillään kotiäitiydestä, mutta se oli hankalaa. Hän koki lastenhoidon, kirjoittamisen, taloudelliset huolet ja aviovelvollisuudet niin raskaiksi, että alkoi kärsiä uupumuksesta. Näihin aikoihin lääkärimies ryhtyi ottamaan taakasta osaa omille harteilleen ja ryhtyi Francesin manageriksi. Perhe muutti miehen töiden perässä muualle ja tuona aikana kirjailija löysi äänensä uudelleen. Frances kirjoitti ensimmäisen novellinsa; The Lass O´ Lowrie´sin. Julkaisun jälkeen kirjailijalle tarjottiin töitä lastenlehdestä. Ikävää kokien vanhaa kotimaatansa kohtaan kirjailija talletti kirjamyynnistä saadut tulonsa pieneen asuntoon. Pikku Prinsessa kirjoitettiin englannissa ja se kertoo Francesin omista haaveista ja elämästä. Ajasta jolloin Frances olisi toivonut auttavaa kättä, mutta ei sitä koskaan saanut. Englannissa asuessaan hän koki uudelleen valtavaa surua, sillä heidän toinen lapsensa sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja kuoli. Surun murtamana Frances sairastui masennukseen ja pariskunnalle tuli avioero. Frances oli jo varttuneempi kun hän palasi Amerikkaan. Tästä hieman myöhemmin hän nukkui pois 74 vuoden iässä. New Yorkin Central Parkissa, on hänen mustolleen omistettu teos Salainen Puutarha, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Bessie Potter Vonnoh.

 

 “Nuori Sara elää sisäoppilaitoksessa ylellistä elämää, kunnes hänen isänsä kuolee ja hänet passitetaan palvelijantöihin. Eräänä päivänä kurjuuden keskelle alkaa kuitenkin ilmestyä ihmeellisiä yllätyksiä.”

Pikku Prinsessan alkutekstit olivat raskaita ja ajatusmaailma oli maallikolle hyvin vieras. Tuntui, että tarinaa ei oltu tarpeeksi pohjustettu tai ainakin se näyttäytyi raivostuttavan naiivina. Kaksikymmentä sivua eteenpäin tuntuu kuin kirjailija olisi vaihtunut. En pysynyt perässä ja jäin haukkomaan henkeäni. Tarina on kaiken kaikkiaan hyvin raadollinen ja nostattaa kyyneleet jopa tällaisen kyynisen keski-ikäisen silmiin. Lukijana näen tarinassa paljon samaa kuin H.C. Andersenin Pienessä Tulitikkutytössä. Alku on aivan muuta kuin joksi tarina muodostuu. Rakastin sitä ja harvoin kirja jättää minut näin sanattomaksi.

Lyman Frank Baum:in Ihmemaa OZ ja Frances Hodgson Burnett:in Pikku Prinsessa ovat ajattomia kirjoja, jotka jokaisen pitäisi lukea ainakin kerran elämässään. Sadun pyörteisiä lukuhetkiä.  <3 <3 <3

 

Uudelleenpainos Ihmemaa OZ (The Wonderful Wizard of Oz). Kirjan kansien kuvitukset tehnyt W.W. Denslow.

Pikku Prinsessa (A Little Princess) Kirjan kansien kuvitukset tehnyt Anna Bond.

 

Yhteistyössä Arthouse

 

 Viitteet:

https://arthouse.fi  

https://www.biography.com/writer/l-frank-baum

http://franceshodgsonburnett.org/